Welcome to America: Viikko Willin kanssa

Amy, Will ja minä.

Amy, Will ja minä.

 

Will, 13, istuutui kampaajan pesupaikalle ja laski varovasti niskansa pesuallasta vasten. Hän sulki silmänsä ja irvisti. Kun kampaaja Becky alkoi valuttaa lämmintä vettä kiharoille, Will liikutteli sormiaan ja puristi kädet nyrkkiin. Jalkaterät kääntyivät toisiaan vasten.

”Is this ok, Will?” Becky kysyi.

”Hmmmm, yes”, Will vastasi.

Hänen äitinsä, Amy ja minä istuimme vieressä ja tuijotimme. Will oli elämänsä ensimmäistä kertaa parturissa.

 

Kampaaja Pittsfordissa, New Yorkin osavaltiossa, lähellä Kanadan rajaa.

Kampaaja Pittsfordissa, New Yorkin osavaltiossa, lähellä Kanadan rajaa.

 

Lensin viime viikonloppuna New Yorkin osavaltion pohjoisosaan, Pittsfordiin tapaamaan vaihto-oppilassiskoani Amya, jonka perheen luona asuin vuonna 1988. Olemme pitäneet yhteyttä kaikki nämä vuodet, viime vuosina päivittäin.

Kuten Amy sanoo:

Nearly 30 years ago, reared in starkly different worlds, we learned that we are far more alike than we are different. Thirty years of boyfriends, breakups, bad hair, graduations, marriages, divorce, births and death.

Hän jätti sanomatta oman, 15 vuoden tauottoman työnsä ja unettomat yönsä kahden autistisen pojan äitinä. Sitä työtä olin voinut vain ihailla, ihmetellä, kauhistella ja tukea valtameren takaa.

 

Edellisestä tapaamisesta oli 15 vuotta. Vuonna 2001, WTC-tornien sortuessa, pidin sylissäni lähes vastasyntynyttä kummipoikaani Treytä, Willin isoveljeä, joka valvoi ja vaikersi aamusta iltaan.

Neljä vuotta myöhemmin Treylla diagnosoitiin autismikirjon häiriö. Hän ei juuri puhunut, nukkunut, eikä kestänyt suurinta osaa ruoka-aineista. Pian myös Will sai diagnoosin. Hänen autisminsa osoittautui olevan mallia high functioning – eli hän puhui ja kommunikoi, mutta hänen piti oppia elämään ahdistuksen, aisti- ja stressiherkkyyden ja koulufobian kanssa.

Tapasin Willin nyt ensimmäisen kerran. Hän halusi olla täydellinen amerikkalainen isäntä.

”Welcome to America”, hän sanoi ylpeänä lentokentällä ja lausui opettelemansa suomenkielisen tervetulolauseen.

 

Will siirtyi kampaajalla pesupaikalta peilin eteen. Hän oli tullut ensimmäistä kertaa mukaan kampaajalle, koska minullakin oli hiustenleikkuuaika. Hän halusi olla hyvä isäntä ja osallistua. Hänkin halusi tehdä jotakin hiuksilleen. Hän värjäsi latvat punaisiksi.

Amy oli luovuttanut lennossa oman aikansa Willille. Todistimme jättimäisiä edistysaskelia. Autismikirjon henkilön on vaikea taivuttaa päätä taaksepäin, mutta Will teki sen.

Nyt punaiset, märät latvat oli kuivattava. Will ei ollut koskaan föönannut hiuksiaan. Becky tiesi sen ja osasi jutella rauhallisesti Willille. Myös Beckyn veljellä on autismikirjon oireyhtymä. Becky käynnisti föönin ja osoitti suulakkeen Willin kasvoja kohti. Will haukkoi henkeään ja nauroi. Kampaamossa huudettiin ilosta.

Milestone! Komein mies maailmassa!

Will riemuitsi.

”Ensi kerralla vihreät latvat!”

Tältä tuntuu kun saa punaiset latvat ja elämän ensimmäisen föönauksen.

Tältä tuntuu kun saa punaiset latvat ja elämän ensimmäisen föönauksen.

 

Will ja minä ihailemme lopputulosta.

Will ja minä ihailemme lopputulosta.

 

Vierailuni aikana Will poistui kotoaan aikaisin aamulla, vaikka se hermostutti häntä. Hän käveli ruokakaupassa ensimmäistä kertaa elämässään erillään äidistään (ja minusta), lämmitti kotona takkaa ja kantoi meille kahvia. Hän teki alkupaloja ja nautti, kun me iloitsimme. Hän opetteli suomea ja imitoi Trumpia. Hän teki kaikkensa, että viihtyisin.

Menetin sydämeni hänelle.

 

Sitten lähdimme yhdessä toimintaterapiaan. Kun astuimme klinikan terapiahuoneeseen, Will alkoi liikehtiä hermostuneesti. Hän väänteli kasvojaan ja alkoi luetella ulkomuistista yksityiskohtaisia tietoja vessapaperin historiasta ja hehkulampusta, joka on palanut lähes 113 vuotta. Hän halusi pois. Rennosta olemuksesta ei ollut jälkeäkään, kun autismi astui esiin. Will katsoi minua ja kertoi, mitä mieltä hän oli:

Vitu, helveti, vitu vitu.

Nyökkäsin ja vaihdoimme ymmärtävät katseet.

Keskustelimme yhdessä, kuinka Will oli viikon aikana edistynyt isoin harppauksin monessa asiassa.

”Mistä luulet sen johtuvan”, toimintaterapeutti Lisa kysyi.

”I’m doing it for this fabulous woman over here”, Will vastasi.

 

Seisoimme kampaamon pihassa, Will ja minä. Molemmilla hiukset laitettuna, toisella elämän ensimmäistä kertaa, toisella kuten ennenkin.

Will, maailman paras isäntä, kaappasi minut kainaloonsa ja hymyili. Hän oli jaksanut kolme tuntia. Hän huudahti ylpeänä:

”Welcome to America!”

 

Will, Amerikan paras host.

Will, Amerikan paras host. (Amyn kommentti: Koska Willin huomio keskittyy fyysiseen kontaktiin, kameraan katsominen on liikaa.)

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *