Ai kehtuuttaako sitä? Airbnb-konkari vastaa

 

Kölnin airbnb-kodin  kattoterassi oli kuudennessa kerroksessa, mutta kaiteita ei ollut. Ei haitannut, oihan siinä kauniita kukkia.

Kölnin airbnb-kodin kattoterassi oli kuudennessa kerroksessa, mutta kaiteita ei ollut. Ei haitannut, olihan siinä kauniita kukkia.

 

Palasin juuri reissulta Kölnistä ja Pariisista. Majoituin jälleen kerran vieraan ihmisen kodissa. Kävin suihkussa Charlotten kylpyhuoneessa ja nukuin hänen sängyssään. Join aamukahvin Clausin kahvikupista, hänen terassillaan. Maksoin Charlotten kodin lainasta Pariisin kymmenennessä kaupunginosassa 89 euroa yöltä.

Airbnb:n tarina on kerrottu moneen kertaan, mutta silti olen huomannut, että monet yli nelikymppiset tuttavani eivät vielä ole täysin sinuja airbnb:n kanssa. He ovat ehkä kirjautuneet jo palveluun, mutta jokin arveluttaa.

”Sitä miettii, että kehtuuttaako, tai viitsiikö olla vaivaksi”, sanoi ystäväni eilen.

Kyllä sitä kehtuuttaa. Eikä vuokralainen ole omistajalle vaiva. Vuokralainen on rahaa. Asuntojen omistajat tienaavat hyvät lisät vuokraamalla kotejaan tai kakkoskotejaan, mikä taas ei välttämättä ilahduta hotelliyrittäjiä. Mielestäni hotelleilla on vain yksi keino vastata iskuun: palvella entistä paremmin, keksiä palveluja, sisustuksia, ruokia ja elämyksiä, joita airbnb-kotien omistajat eivät kykene tarjoamaan. Tukholmalainen Ett Hem on tässä onnistunut: se on kuin ylellinen koti mutta toisin kuin airbnb, se palvelee asukkaitaan.

Ensimmäisen kerran asuin airbnb-kämpässä Tampereella vuonna 2012. Vuokrasin yksiön Mikalta, jonka isä oli ovella vastassa avain kädessään. Mika oli jättänyt pöydälle viestin, jossa luki, että hänen teevalikoimiaan sopisi maistella ja muutenkin saisin olla kuin kotonani. Olinkin! Löhöilin sohvalla mutta siivosin jälkeni huolellisesti, aivan kuin kotona. Oli minulla toinenkin syy. Lähtöni jälkeen me molemmat arvioimme toisemme airbnb:n järjestelmään. Kirjoitin, että yksiö oli siisti ja että Mika hoiti vierailuni moitteettomasti. Mika taas kirjoitti, että olin jättänyt kämpän siistimmäksi kuin se oli tullessani. Me molemmat suosittelimme toisiamme. Tähän ”reittaamiseen” airbnb perustuu ja tästä syystä omistajat uskaltavat avata kotinsa ovet vieraille ihmisille. Tästä syystä Charlottenkin Pariisin kauniin yksiön keittiössä oli kaikki arvokas paikallaan: keittiökoneet, aterimet ja astiat. Jos vieras veisi jotakin tai tuhoaisi omaisuutta, hän joutuisi korvaamaan ne (lue myös tämä). Airbnb-asuminen maksetaan luottokortilla, ja kortti toimii myös maksuvälineenä, jos vuokralainen todistettavasti tuhoaa omistajan omaisuutta. Airbnb-majoittujat tietävät, että jos majoittumisen aikana tapahtuisi jotakin epätoivottavaa, siitä pitää kirjoittaa yhteisölle. Näin teki eräs tyttö, joka oli Pariisissa herännyt keskellä yötä siihen, että omistaja pölähti paikalle. Ei olisi kannattanut pölähtää. Ainakaan minä en missään nimessä vuokraisi kyseistä asuntoa, kun hyviä on niin paljon tarjolla. Myös Suomessa, muuten.

Toistaiseksi airbnb-yöpymiseni ovat menneet mallikkaasti (toki horror-tarinoitakin on netissä tarjolla). New Yorkissa sain pitää matkalaukkuja omistajan työpaikalla, kun seuraava asukas saapui. Mark myös postitti muutaman vaatekappaleen, jotka olin unohtanut vaatekaappiin. Kööpenhaminassa sain käyttää omistajaparin joogasalia, Kölnissä omistaja Claus jätti tulotervehdykseksi viinipullon. Hän otti myös passistani valokopion ja piti ihastuttavan esitelmän talon säännöistä samalla kun kaatoi laseihin saksalaista olutta. Kaikissa näissä kodeissa parasta on ollut se, että olen voinut käydä kaupassa ja tehdä aamiaista ja iltapalaa itse. Olen halunnut tehdä niin. Olen tuntenut oloni kotoisaksi ja jopa vähän paikalliseksi.

Nykyään aloitan vuokrakämpän etsimisen valitsemalla alueen. Mitä aion tehdä, missä haluan enimmäkseen olla? Missä ovat minulle tärkeät paikat, joogat, ravintolat tai kahvilat? Asuuko kaupungissa joku tuttu, jonka lähelle majoitun? Airbnb-järjestelmässä haun voi rajata kaupunginosan mukaan. Sen jälkeen rajaan hintatason. Valitsen kolme asuntoa, joiden arviot luen tarkasti. Katson kuvat. Jos kuvissa näkyy paljon omistajan tavaroita kuten vaatteita, kosmetiikkaa tai krääsää, siirryn seuraavaan. Hyvä airbnb-koti on jotakin hotellin ja tavallisen asunnon väliltä. Minusta airbnb-koti kuuluu stailata ja osittain tyhjentää vieraita varten (siksi ehkä oma kotimme ei toimisi). Toistaiseksi olen myös varannut asuntoja, joissa lukee ”koko asunto” eikä ”huone”. Jos vuokraa huoneen, omistaja saattaa olla itse paikalla. Tyttäreni on vuokrannut huoneen ystävänsä kanssa mutta omistaja ei kuitenkaan ollut kotona.

Skotlannissa asuntoni omistaja työskenteli matkajuttuihin erikoistuneena toimittajana. Näin heti hänen tavastaan kirjoittaa, että hän välitti ja jopa nautti siitä, että vieraat saisivat paljon tietoa. Hän vaikutti hyvältä isännältä. Näin olikin, ja Davidin ansiosta saimme erinomaiset vinkit Glasgow’n parhaista ravintoloista. Minulla ja perheelläni on ollut hyvä tuuri. Jokaisen asunnon omistaja on toiminut kuin paraskin hotellinomistaja: nähnyt vaivaa, että käynti olisi mieluisa. Eipä silti: olen itsekin panostanut palveluun. Viestin nopeasti ja ystävällisesti. Kiitän kaikesta avusta. Ja siivoan aina jälkeni paremmin kuin kotona. Siitä huolimatta, että useimmiten vuokran päälle tulee pieni siivousmaksu.

Pariisissa siirryimme tällä reissulla viimeiseksi kahdeksi yöksi hotelliin. Ajattelin, että hotellielämässä olisi jotakin ekstraa, kuten hyvä aamiainen. Olihan se mukavaa. Tiedän kuitenkin, että seuraavalla reissulla selaan taas asuntoja ja mietin, mihin ”muutan”.

Airbnb oli alkuvaiheessa haparoiva start-up-yritys. Yksi tarina sen vaiheista löytyy täältä.