Kirjoittajan kymmenen sääntöä

 

1. Näytä jutun ydinkysymys

Jutussasi on oltava selkeä, yksi näkökulma eli ydinkysymys, jota kaikki jutun materiaali tukee. Varmista, että kirjoitat ydinkysymyksen jutun alkuun niin, että lukija varmasti ymmärtää, mitä artikkeli käsittelee. Näkökulman pitää tulla selväksi myös ingressissä. Muista, että ydinkysymystä ei tarvitse aina kirjoittaa kysymyslauseeksi.

Jos jutussa on monta näkökulmaa, siinä ei ole näkökulmaa ollenkaan.

2. Aloita sillä mitä kerroit

Mitä kerroit ensimmäiseksi työkaverille, ystävälle tai puolisolle, kun palasit juttukeikalta? Aloita juttu sillä.

Ensimmäisenä kertomasi asia ei yleensä ole juttukeikan ylevin tapahtuma. Se ei ole itsestään selvä latteus. Et pitkästytä läheistäsi miljöökuvailulla etkä yritä pyydystää hänen huomiotaan selostamalla, kuinka haastateltava siristeli silmiään.

Se mitä kerrot kaverille ensimmäiseksi, on jutun kiinnostavin asia.

3. Luo tapahtumien järjestys

Valitse, missä järjestyksessä asiat kirjoitat. Tee jutusta tarina.

Jos kirjoitat henkilöhaastattelua, älä luettele asioita siten kuin haastateltava ne kertoi. Jos teet asiajuttua, älä listaa faktoja samassa järjestyksessä, jossa ne sinulle selvisivät.

Kaikkea ei kannata paljastaa heti. Jätä jokin kysymys auki ja kirjoita välillä muusta. Lukija joutuu jatkamaan saadakseen vastauksen. Tai voit kertoa loppuratkaisun heti ja houkutella lukijan selvittämään, miten siihen päästiin.

Tapahtumien järjestyksen luominen on tärkeää myös silloin, kun kirjoitat kronologisesti. Et voi kertoa kaikkea alusta loppuun. Valikoi ja järjestele. Muuten pitkästytät lukijan.

4. Esittele haastateltava vähitellen

Kun kirjoitat henkilöjuttua, älä luettele haastateltavan taustatietoja jutun alussa kuin ansioluetteloa. Se tappaa jutun jännitteen ja tekee tekstistä tylsän. Ripottele tietoa haastateltavasta pitkin tekstiä, oikeissa kohdissa.

Haastateltavan taustasta ei tarvitse kertoa kaikkea.

5. Näytä mitä tapahtui

Kun kirjoitat haastattelua, kerro, mitä haastateltava teki tai on tehnyt. Älä anna hänen kertoa ja muistella, miten päivä meni. Näytä se! Kerro kuin olisit ollut paikalla. Kuvittele itsesi kirjoittajana filmikameran taakse ja vie lukija tilanteeseen.

Näin jutussa ei enää lue Annan mukaan, Annan mielestä, Anna uskoo, Anna muistelee. Jutussa kerrotaan suoremmin, kuinka (Annan mukaan) heti alussa tapahtui hoitovirhe, kuinka (Annan mielestä) suomalainen terveydenhoitojärjestelmä ei vieläkään osaa hoitaa syömishäiriöisiä, kuinka (Anna uskoo) tilanne muuttuisi, jos potilaat saisivat yksilöllistä hoitoa ja kuinka (Annan mielestä) muutoksen on tapahduttava nyt.

6. Kirjoita kohtauksia

Pysäytä kerronta välillä. Kirjoita kohtaus, jolloin teksti hidastuu. Jos esimerkiksi kirjoitat juttua lasten pitkistä hoitopäivistä ja olet hankkinut paljon tietoa päivähoidosta, tarvitset tekstiin muutaman rauhallisen kohtauksen päiväkodista. Näin juttu ei jää pelkäksi tiedon tykittämiseksi.

Älä lisää kohtauksiin liikaa asioita tai selityksiä. Kohtaukset ovat lukijalle lepohetkiä tekstissä. Koska voit kirjoittaa yhteen juttuun vain muutaman kohtauksen, valitse kohtaus aina niin, että se tukee jutun näkökulmaa.

Aloita kohtauksen kirjoittaminen suoraan kiinnostavimmasta hetkestä. Näytä esimerkiksi, mitä päiväkotilapset tekevät illan viimeisten tuntien aikana.

7. Vältä tunnemössö

Jos kerrot, miltä tapahtumat ovat haastateltavasta tuntuneet, kerro se raportoimalla, mitä hän teki heti tapahtumien jälkeen. Mitkä olivat hänen ensimmäiset sanansa onnettomuuden jälkeen? Mihin hän meni, kun koira kuoli? Kenelle hän soitti, kun hänet irtisanottiin? Teot kertovat tunteista.

Vältät tunnemössön myös, jos vältät adjektiiveja. Älä kirjoita, että haastateltava on hermostunut vaan näytä, kuinka hän rummuttaa sormillaan pöytää. Sen sijaan, että kerrot haastateltavan olevan jännittynyt, näytä, kuinka hän juoksee vessaan neljä kertaa juuri ennen esiintymistä.

8. Vähennä repliikkejä

Kerrot asiat lähes aina vetävämmin omin sanoin kuin haastateltavan repliikeillä. Älä siksi täytä juttua sitaateilla. Useimmat repliikit ovat löysiä, ne katkaisevat kerronnan.

Poikkeuksiakin on. Jos olet haastatellut kirjailija Tuomas Kyrön kaltaista sanaseppoa, voit varovasti lisät repliikkien määrää.

Pidä repliikit lyhyinä, lauseen tai parin pituisina. Editoi myös repliikkejä. Poista tilkesanat, siisti sanatoistot. Jos haastateltava sanoo ”aloin juosta”, voit kirjoittaa ”juoksin”, mikäli se ei muuta asiaa.

9. Rakenna kiinnostava rytmi

Kirjoita eripituisia kappaleita, älä tasapaksua pötköä peräkkäin. Kirjoita myös niin, että pitkät ja lyhyet lauseet vaihtelevat tekstissäsi. Samanpituiset lauseet tekevät tekstistä tylsän.

Huomioista kertovat lauseet ovat lyhyitä ja selkeitä: seinä on punainen. Myös jännityksen ja draaman kasvaessa lauseet lyhenevät. Mies harppoi. Hän katsoi taakseen. Hän pysähtyi ja lyyhistyi kyykkyyn.

Kirjoita välillä lauseita, joissa ei ole edes verbiä. Joskus jutun keskelle voi kirjoittaa yllätykseksi jotakin ihan ei-kirjallista, kuten numeroidun luettelon tai haastateltavan ostoslistan.

10. Leiki lukemisen keskeyttäjää

Kun juttu on valmis, pidä paussi. Jos mahdollista, nuku yön yli. Lue sen jälkeen juttu läpi, mutta älä lukijana vaan lukemisen keskeyttäjänä.

Etsi tekstistä jokainen kohta, jossa saattaisit jättää jutun sikseen. Tällaisia kohtia ovat esimerkiksi liian laveat kuvailut tai turhan pitkät faktaosuudet.

Todellinen lukija on laiska. Hän ei puurra jutun kimpussa vaan luovuttaa heti, kun teksti ei pidä otteessaan. Etsi sakkaavat kohdat ja tee niille jotakin: käsittele vetävämmiksi, lyhennä tai poista. Mieluiten joko lyhennä tai poista.

Säännöt ovat laatineet toimittajat Mirka Heinonen ja Hanna Jensen.

Meidän inspiroijamme.

Meidän inspiroijamme.


Yksi vastaus artikkeliin ”Kirjoittajan kymmenen sääntöä

  1. Olen kovasti pitänyt kirjoituksistasi eri lehdissä jo ennen kuin sinut palkittiinkaan.

    Tämän mainion blogijuttusi linkitän tunnesanastosivulleni, jotta sen lukijat alkaisivat tarkkailla ihmisten kehonkieltä enemmän. .

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *