Jotain outoa siinä oli. Keväällä 2009 isä alkoi erakoitua. Sitten merkkejä tuli lisää. Puhe puuroutui, tasapaino heikkeni. Tuli uusia, kummia tapoja. Hanna Jensen huomasi kyllä, että isä ei enää ollut kuin ennen. Mutta se, että kyse oli muistisairaudesta, tuli hänelle yllätyksenä. Isällä diagnosoitiin Alzheimerin tauti ja keskivaikea dementia.

Muistisairausdiagnoosin saa joka vuosi 13 000 ihmistä. Sen jälkeen kun avioerot yleistyivät 1980-luvun lopussa, heidän joukossaan on paljon ihmisiä, joilla ei ole puolisoa. Silloin omaishoitajaksi ryhtyy poika tai tytär.

940 päivää isäni muistina on tyttären kirjoittama tietokirja ja kertomus muistisairaan elämästä ja tämän hoitamisesta 2,5 vuoden ajalta. Jensen on havainnoinut toimittajan tarkkuudella isän, ympäristön ja omia reaktioitaan, ahminut tietoa ja kirjannut omaisille neuvoja ja vinkkejä tietolaatikoihin.

940 päivää isäni muistina näyttää rehellisesti ja kaunistelematta, mikä kaikki tyttären elämässä muuttuu, kun isän muisti sairastuu. Mutta kaikki muutokset eivät ole huonoja. Hanna Jensen osoittaa teoksellaan, että muistisairaudesta voi seurata myös hyvää.