Kesäkirjani

 

Tässä on kesäpinoni. Kirjat, jotka toivon lukevani tänä kesänä. Jos ehdin.

Jo vuosia sitten päätin, että luen vain sellaisia kirjoja, jotka imaisevat mukaansa ja joista todella nautin. Olen jopa kiistellyt tästä asiasta ystävieni kanssa. Mistä voin tietää, ettei alussa junnaava kirja muutu hetken päästä loistavaksi?

En voikaan. Mutta miksei kirjailija ole voinut kirjoittaa alkua sellaiseksi, että lukemista jaksaisi jatkaa? No, olen minä joskus pinnistellytkin. Mutta yleensä en jaksa. Elämä on liian lyhyt siihen, että suorittaisin kirjoja, kun kerran tiedän, että on olemassa mahtavia kirjoja, joita en malta laskea kädestäni.

Yksi ystävä harmitteli, että jään niin paljosta paitsi, kun keskeytän hyvänkin kirjan. Ymmärrän tämän pointin. Mutta enhän minä jää sitä harmittelemaan vaan ystävä. En kuitenkaan ehdi tässä elämässä lukea kaikkia loistavia kirjoja enkä nähdä kaikkia elokuvia, joten elän tyytyväisenä sen osiasian kanssa, että moni loistava kirja, elokuva ja lehti sujahtaa ohitseni jälkiä jättämättä. Sitä paitsi yllättävän harvoin toisen suosittelema kirja tai musiikki todella kolahtaa.

Kerron nyt kuitenkin, miksi nämä kirjat kolahtivat juuri minulle tai miksi aion lukea ne. Etenen pinoa ylhäältä alas.

 

IMG_1388

1. Kyllikki Villa ja Saara Villa: Äidin lokikirja

Minulla on vahva viehtymys näihin Villan meritarinoihin. Päiväkirjamaisuus viehättää minua (luin myös taannoin Kyllikin sotakirjeet mutta en koukuttunut kirjaan). On lähes kummallista, kuinka Villan meritarinoita lukiessa on oikein kiire saada kirja taas käteen. Mitään kummempaahan laivoilla ei tapahdu. Lonkkaa kolottaa ja ulkona sataa. Mutta ai että on kiinnostavaa.

Tämän matkakirjan extra on Villan tyttären kommentit. Luen kirjaa parhaillaan. En missään nimessä jätä sitä kesken.

2. Veikko Huovinen: Luonnonkierto

Jos katsot pinoni läpi, huomaat ongelmani. Liikaa englanninkielisiä kirjoja. Minunhan pitäisi toimittajana ja kirjoittajana parantaa suomen kielen taitojani. Kieleni voisi olla paljon rikkaampaa. Siksi luenkin Huovista. Tässä kirjassa on pieniä tarinoita, ja nyt jo myhäilen adjektiiville ”käreä” ja lauseelle ”tuuli heräsi”. Huovinen opettakoon minulle rikkaampaa suomea.

3. Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa

Lukuvuorossa seuraavana. Lindgrenillä on kiehtova huumorintaju. Kun sen yhdistää älykkyyteen ja kepeyteen, uskon, että lukukokemus on imaiseva.

3. Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme

Pelon kieli ja rakenteen taju (sekä erilaiset näkökulmatwistit) ovat kuulemma sillä tasolla, että tämä kirja on ”pakko kokea”. Haluan altistaa itseäni sellaisille taidoille. Ai niin, aion lainata vielä myös romaanin Jää.

4. Mason Currey: Daily Rituals: How Artists Work

Ostin tämän kirjan, koska ajattelin, että siinä kerrotaan eri taiteilijoiden arjesta ja tavasta tehdä töitä. Kyseessä onkin edesmenneiden taiteilijoiden lyhyet työnkuvaukset, mutta ei se haittaa. Luen – tai oikeastaan selailen – kirjan silti.

5. Michel Rostain: The Son

Tämän kirjan ahmin. Ranskalainen Rostain on kirjoittanut poikansa menettäneen isän surusta – mutta kuolleen pojan näkökulmasta. Aivan mestarillista. ”Dad has already asked himself a thousand times whether I really did die because I was struck down by sheer bad luck; a nasty microbe comes along and there you are, you are dead. Was it actually because I lowered my guard for a moment?” Rostainin poika kuoli oikeasti, joten teos on osittain fiktiota, osittain totta.

6. Heidi Grant Halvorson ja E. Tory Higgins: Focus

Tämän kirjan luin työni takia. Kirja kertoo, miten eri tavoin ihmiset näkevät maailman ja motivoituvat eri lähtökohdista. Tätä kirjaa luin hitaasti, viikon, kuin tenttiin. Se muutti tapaani ajatella johtamista ja markkinointia.

7. Charles Duhigg: The Power of Habit

Myös tämän kirjan luin työni takia. Kirja on vaikuttava. Kirjoittaja on tehnyt uskomattoman taustatyön kertoakseen, miten tavat muokkaavat arkea ilman, että edes huomaamme sitä. Iso oivallus on se, että jos haluat päästä huonosta tavasta eroon, sinun on korvattava tapa toisella, paremmalla. Pelkkä tavasta irti pääseminen ei yleensä onnistu.

8. Daniel Tammet: Thinking in Numbers

Ostin kirjan nimen takia. Haluan ajatella enemmän numeroita ja määriä. Haluan nähdä maailmaa vielä matemaattisemmin. Numbers are sexy, sanoi eräs amerikkalainen journalistiikan opettaja. Hän on oikeassa. Numeroin ajatteleminen on tarkkuutta. Kunhan ei liikuta pelkkien lukujen varassa. Tämän kirjan vuoro on Lindgrenin kirjan jälkeen. Toivottavasti kirja ei ole liian teoreettinen – tai matemaattinen.

9. Susan Sellers: Vanessa & Virginia

Ystävä lähetti tämän postitse mökille. Se on kirjoitettu sinä-muodossa. Siinäpä suuri syy aloittaa lukeminen,Thinking in Numbersin jälkeen. Lähetän ystävälle vastalahjaksi The Sonin.

10. A. J. Jacobs: Drop Dead Healthy

Ai että nautin tästä kirjasta. Esquiren toimittaja päätti tulla vuodessa mieheksi, jolla on maailman terveellisimmät elämäntavat. Se tarkoitti, että hänen piti opiskella vuosi hyvinvointia. Hän aloittaa kirjan kertomalla, että I am fat. Skinny fat. Kirja on täynnä tietoa ja etenkin huumoria, ja Jacobsin vaimo kommentteineen nousee vahvaan sivuosaan. Helppo lukea, oppii huomaamattaan.

11. Gwyneth Paltrow: my father’s daughter

Kyseessä on keittokirja. Kun ostin sen ja selailin, petyin ja luulin, etten pidäkään siitä. Gwyneth oli mielestäni ”liian ihana” ja jotenkin perinteinen. Olin väärässä. Kun aloin lukea reseptejä tarkemmin, tajusin, että Gwynethin ohjeillaan söisimme hyvin. Teen muutenkin lähes aina ruokaa resepteistä, sillä se on varmin tapa oppia uutta. Tämän kesän hitti on ollut lohitacot (lohi valmistetaan grillissä).

12. Yotam Ottolenghi ja Sami Tamimi: Jerusalem

Sanat eivät riitä kertomaan, miten mahtava tämä keittokirja on. Olen tehnyt ruokaa tästä resepti reseptiltä, kertaakaan pettymättä. Lähi-Idän kriisi ei kirjassa näy, vaikka tekijät ovatkin kasvaneet Jerusalemin eri puolilla. He antavat meidän keittiöömme lapsuudenherkkunsa: ihanasti kärventyneet munakoisot, paahdetut bataatit, viikunat ja chilit, bulghurin, sumacin ja za’atar-mausteen (niitä saa muuten Hakaniemen hallin Maustekeitaasta). Jos minulta kysytään, tämä on Vuoden Keittokirja (myös kasvissyöjille loistava). Viime viikonloppuna tein ohrattoa marinoidun fetan kera, ja vieraat söivät sanattomina.


2 vastausta artikkeliin ”Kesäkirjani

  1. Kiitos kirjalistasi jakamisesta. Siinä oli monta kiinnostavaa kuten 7. ja 8., mutta ennen kaikkea Jerusalem-keittokirja. Taitaa olla pakollinen hankinta meidän keittiömme kirjakaappiin.

    • Kiva kuulla! Luulisin, että siitä keittokirjasta saa kokeneempikin ruoanlaittaja uusia vinkkejä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *