Järjestys se olla pitää

 

En ole kirjoittanut blogiani kahteen viikkoon. Johtuu siitä, että olen kirjoittanut artikkelia, joka on imaissut minut omiin maailmoihini.

Kun olen juttujen kanssa siinä vaiheessa, että taustatyö on tehty ja ryhdyn kirjoittamaan, ajatukseni roikkuvat artikkelissa koko ajan. Mietin lauserakenteita, aloitusta ja lopetusta. Ennen kaikkea mietin sitä, missä järjestyksessä asiat kerron. En esimerkiksi kerro jutussani tarinaa siinä järjestyksessä kun haastateltavat ovat kertoneet sen minulle.

En tiedä toista yhtä kiinnostavaa puuhaa.

Artikkeli, jota tällä hetkellä kirjoitan, ilmestyy ensi syksynä Imagessa. Sen pituus on juuri nyt noin 27 000 merkkiä, mikä on paljon jopa aikakauslehtijutulle. Tosin aika varmasti juttu lyhenee editoinnissa.

Jutussani yhdistyvät jännittävä tarina ja fakta (en voi nyt paljastaa näkökulmaa). On käsittämättömän kiinnostavaa miettiä, miten nivon nämä kaksi asiaa yhteen.

Tällä kertaa kirjoitin ensin jutun lopun. Sitten naputtelin alun. Sitten kirjoitin muutaman jakson niiden väliltä. Kun ensimmäinen versio oli valmis, printtasin sen, jotta voisin katsoa aanelosia ja järjestellä palikoita tarvittaessa uudestaan. Pari asiakokonaisuutta vaihtoikin paikkaa. Kaikki tämä vei niin paljon energiaa, että piti syödä tavallista enemmän. Kävin kahvilla ystävän kahvilassa, ja kun istuin pöydän ääressä, hän huomautti:

”Sulla on toi ilme.”

Toi ilme tarkoittaa omissa ajatuksissa pyörimistä, sen miettimistä, vaihdanko kahden kappaleen paikkaa vai en. En puhunut kenellekään sanaakaan.

En ole kirjoittaja, joka saa kerralla valmiiksi. Olen yrittänyt hidastaa kirjoittamistani, jotta en joutuisi editoimaan omia juttujani niin paljon. Mutta perjantaina, kun nautiskelin aanelosieni kanssa, tajusin, etten edes halua. Tämä tapa sopii minulle.

Kirjoittaminen on siinä mielessä erikoista puuhaa, että kun tekstini siirtyy editoijalle, hän luultavasti näkee vielä parannettavaa järjestyksessä. Se tarkoittaa, että olen jo sokeutunut omalle tekstilleni.

Se on ihan ok.

Nimittäin editoijani Imagessa on ihan yhtä hulluna tähän puuhaan. Hän alkaa ”se ilme kasvoillaan” miettiä juttuni asioiden järjestystä. Ja kun paras järjestys lopulta löytyy, ilme poistuu ja jäljellä on leveä hymy. Molemmilla.

 

Kukat voi kauppakadulla järjestää näinkin. Istanbulissa ainakin.

Kukat voi kauppakadulla järjestää näinkin. Istanbulissa ainakin.

Joku on miettinyt näidenkin mausteiden järjestyksen tarkkaan.

Joku on miettinyt näidenkin mausteiden järjestyksen tarkkaan.

Ei ole ollenkaan sanottua, että tällä tavalla matkustavalla...

Ei ole ollenkaan sanottua, että tällä tavalla matkustavalla…

...on mukavampaa kuin tällä tavalla matkustavalla.

…on mukavampaa reissussa kuin tällä tavalla matkustavalla.

Järjestys se olla pitää jutussakin.

Järjestys se olla pitää, jutussakin.

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *